Half way through

Tai oikeestaan jo yli puolen välin ja alkaa olla semmonen on että TJ on aivan liian vähän. Vaikka onhan mulla vielä 7 viikkoa edessä, joista siis täytyy ottaa kaikki irti. Pari viikkoa tuossa oli semmonen tökkivä fiilis, mutta se on menny ohi ja life is pretty good again. Tietty niitä huonoja päiviä tulee varmasti jatkossakin, mutta semmonen over all fiilis on parempi. Tossa käytiin läpi, mitä kaikkea suunnitelmaa tuleville viikonlopuille on ja tajusin, että eipä niitä tosiaan turhan paljon enää ole edessä ja suurimmalle osalle on kaikkea kivaa tekemistä. :)

Viikko sitten perjantaina käytiin katsomassa Chris Irwinin klinikkaa. Oli ihan mielenkiintoinen reissu ja oli antoisaa nähdä ko. ihminen ja hänen työskentelyään livenä, kun siitä ollaan puhuttu aika paljon kesän aikana. Olen lukenut Irwinin molemmat kirjat täällä olo aikana ja niistä jäi vähän nihkeä kuva, jota klinikan katsominen todellakin paransi.

Viikko sitten kokeilin ekaa kertaa näiden 6-vuotiasta cremello-oria Blue Eyed Poweria, eli Fritsiä. Se on ollut aika pitkään ihan levossa, kun tuli pientä nivelvaivaa. Viime sunnuntaina kokeilin sitä ekaa kertaa ja olin ihan pilvissä. Sen jälkeen oonkin sitä ratsastellut joka päivä. Eilen kävin sen kanssa yksin tekemässä reilun tunnin maastolenkin, joka meni Sondelin kylän läpi ja autoteiden viertä. Onhan täällä semmoset 40km ihan maastoreittejä, jotka menee pitkin metsää ja on tarkotettu pelkästään hevosille, mutta tällä hetkellä ilma on ollut paarmoille ideaali ja minä ja Frits yhdistelmänä ollaan vaan liian houkutteleva. Eli maastoilusta ei todellakaan voi nauttia, kun järjetön paarmahyökkäys on koko ajan päällä. Eilisellä reitillä tuulee aina vähän eikä mitään metsää ole lähellä, niin ei ole niin paljon itikoitakaan. Mutta kyllä tuo on taas semmonen asia, mitä en ihan heti uskonut tekeväni: 6-v ori, yksin maastoon, kylän poikki, traktoreita ym. Kaikki meni hyvin ja oli tosi kiva lenkki (mentiin kovaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!) eikä suurempia ongelmia ilmennyt. Eli siis hyvä me!

Lauantain maastolla. :)

Nuoria alkaa olla ihan kivasti startattuna, pikkuhiljaa niistäkin tulee ratsuja. Siitä täällä tykkään, että nuorille annetaan aikaa oppia ja sopeutua uuteen, eikä niitä painosteta liikaa. Colakin pääsi ekalle maastolenkille tällä viikolla. Oli aika rankka reissu, koska joutu ravaamaan koko lenkin (ehkä n. 30min), koska ei tuolla voi pystähtyä, tai tulee syödyksi elävältä. Toisella on vaan niin olematon kunto edelleen, että oli aika poikki kun tuli niin paljon uuttakin samaan aikaan ja oli tosi painostava ilma. Mutta hyvin se selvisi koitoksesta.

Mikey sai etujalkoihin kengät, koska jalat eivät suoristuneet ihan sitä vauhtia, kun haluttiin. Varsaan on kyllä tullut enemmän eloa ja se on saanut voimaa ja massaa tosi hyvin. Oli se niin kamala rääpäle, että hyvä vaan, kun voimistuu. Debbie ja Joey yrittävät kovin saada sitä leikkeihin mukaan ja aina enemmän ja enemmän se niiden kanssa riehuukin. Joey etenkin on välillä niin kiusanhenki, että Mikeylla menee vati nurin. :D Lähestulkoon aina on jotain katsottavaa, kun kolme varsaa on samalla laitumella. Mainiota viihdettä.

Mikey 1.7.2012, melkein 1kk vanhana.

Eipä tänne muuten mitään ihmeellistä. Heppoja, heppoja, heppoja. :)