Baby news!

Orivarsa syntyi vihdoinkin viime viikon sunnuntaina. Viikon verran se oli la:sta myöhässä, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Suloinen pikku otus eikä vieläkään voida ymmärtää, miten niin suuresta vatsasta syntyi noin rääpäle. Kutsumanimeksi tuli tosiaan Michael eli Mikey ja voitte vaan miettiä, kenestä nimi-inspiraatio tuli.. ;) Vähän sillä on etujalkojen koukistajajänne tiukalla, sitä ollaan nyt venytelty säännöllisesti, jotta jalat taipuisivat oikeaan asentoon ihan itsestään ilman mitään kenkäoperaatioita.

Mikey 8.6.2012, ikää 5pv

Mikey 8.6.2012 ikää 5pv

Ei täällä viime päivityksen jälkeen kauheasti mitään uutta ja ihmeellistä ole tapahtunut (jos ei lasketa uutta vaavaa), päivät hujahtavat ohi ja kohta ollaankin jo Hollannin reissun puolivälissä. Pientä kommenttia päivittämättämyydestä on tosin tullut, joten päätin päivittää uusimmat uutiset. Loistavaa sijaistekemistä harkkakirjalle.

Tällä viikolla käytiin uudestaan astutusasemalla Piperin kanssa, koska se ei jäänyt kantavaksi ekasta astutuksesta. Peach pääsi siis uudestaan hommin (lucky him!) ja toivotaan, että natsaa tällä kertaa. Brunon kanssa epäonni sen kun jatkuu, koska se päätti olla ep jälleen ell tarkastuksessa, mikä on hyvinkin ihmeellistä, koska ei onnu kotona tehdyissä testeissä ollenkaan. Ota näistä otuksista sitten selvää.

Kesä antaa odottaa itseään edelleen. Lämpöä on semmoset 13 astetta ja vettä tulee joka päivä yleensä vain kerran. :D Tarha, jonka läpi hevoset otetaan laitumelta sisään on semmosta nilkkaan asti ulottuvaa mutaa. Tulee hyvä jalkatreeni, kun päivittäin sen läpi kävelee. Viime yönä sain asuntovaunussani laivafiilikset, kun vaunu keikkui tuulessa, kun laiva merellä konsanaan. Ja kyseessä ei tosiaan ole mikään pieni asuntovaunu. Käytiin torstaina Sneekissä katsomassa koulukisoja, kun Karin ratsasti kaksi ohjelmaa Bolla. Himpun verran eri meininki, kun Suomen koulukisoissa. Ratoja taisi olla 20, joissa kaikissa koko ajan kilpaileva ratsukko. Plus että näillä on täällä lukija radan/kentän vieressä, kuka lukee aina seuraavan vaiheen ohjelmasta. Rataa ei siis tarvitse osata ulkoa, kun vasta vaikeissa luokissa.

Jossain vaiheessa sitä unohtaa olevansa ulkomailla. Töistä tulee rutiinia, kuten myös siitä, että puhut englantia, etkä ymmärrä muiden kotikielestä juurikaan mitään (mutta aina enemmän, kuin mitä muut luulevat). Ei sitä tajua olevansa reilun 1500 km päässä Suomesta, täällä vaan tottuu eri tapoihin ja kulttuurieroihin eikä niihin jossain vaiheessa kiinnitä enää juurikaan huomiota. Toki mahdollisuuksia täällä on enemmän, kuin Suomessa, koska kaikki vaan on isompaa ja osaaminen parempaa. Tai ainakin mahdollisuus oppia on parempi. Täällä ihmiset haluavat opettaa, kun taas Suomessa siitä tuntuu olevan enemmän vaivaa, kun mitään muuta. Ainakin joudut oppilaana tekemään paljon hanttihommia, ennen kuin mahdollisuus oppia uutta edes avautuu. Ja osaksi olen vaan ollut todella onnekas päästäkseni juurikin tälle tilalle, sillä em. ongelmat eivät ole ajankohtaisia vain Suomessa, vaan myös täällä. Eli ei se niin mene, että kun ylität Suomen rajan, maailma on yhtäkkiä parempi paikka. Mutta rajan ylittäminen saattaa tuoda enemmän mahdollisuuksia tehdä ainakin omasta maailmastasi parempi. Ja eipä noita muhkeapyllysiä Quartereita Suomessa kauheasti ole, joten otetaan tästä ajasta ilo irti!

Nyt loppuvat filosofiset pohdinnat, sillä kohta on vuorossa lauantai-ilta Sneekissä Kaisan kanssa.