The horse knows..

He knows if you know.. He also knows if you don't know.  ~ Ray Hunt

Tuo on niin totta. Hevosten kanssa ei voi teeskennellä tai feikata yhtään mitään. Sen olen oppinut ja etenkin sisäistänyt viimeisten neljän viikon aikana, mitä täällä on tullut vietettyä. Olen myös oppinut, että nämä karvaiset nelijalkaiset ystävät ovat ehkä anteeksiantavaisimpia olijoita, mitä maa päällään kantaa. Tämän viikon olen alkanut työstää Colaa yksin, jotta minulla on mahdollisuus kokeilla ja toimia ilman, että kukaan katsoo (se kun tuo aina omat paineensa, halusi tai ei). Maasta käsin kun  työskentelee, on paras oppia virheistä, kokeilla, miettiä ja pohtia, miksi jokin asia ei toimi ja muuttaa toimintatapaa ja katsoa, josko se toimisi. Eilisestä sessiosta ei jäänyt niinkään hyvä fiilis, mutta se kyllä korjaantu tänään. On se niin hyvä ja hieno hevonen. :) Ja olen kyllä itsekin oppinut aika paljon Colalta.  Olen varmasti tehnyt paljon virheitä, joista Cola on kyllä huomauttanut, mutta se ei kanna kaunaa, vaan unohtaa virheet ja toimii, kun pyydän jotain oikein. Jossain vaiheessa lähipäivinä pitäisi sitten kivuta sihijuoman selkään. Katsotaas kui käy. :) Mutta täytyy todeta, että en usko, että tällaisia tilaisuuksia ihan heti olisi Suomessa tullut vastaan. Etenkin, kun apuna, tukena ja neuvona on kaksi todellakin asiansa osaavaa hevosihmistä. Näinä hetkinä sitä voi vain todeta olevansa niin oikeassa paikassa.

Viime lauantaina käytiinkin Kaisan kanssa bileissä. Tai siis bileissä ja bileisssä. Keskellä peltoa oli hervoton teltta, jossa sitten porukka joi olutta ja kuunteli kahta aivan törkeän hyvää cover-bändiä. Täällä on tapana ostaa lipukkeita, joilla sitten maksat tilaukset. Kympillä sai kuusi lipuketta ja olut maksoi yhden lipukkeen. Että eipä ollut hinnalla pilattua tavaraa. Kyllähän niitä sitten muutama siinä illan aikana tuli maisteltua ja oli ihan kivaakin. Maajusseja se paikka oli täynnä. Ihanaa, että täällä saa juoda laillisesti jo 16-vuotiaana, ni katteltiin sitten niitä teinilantbrukareita se ilta. :D Tällä viikolla ostin kaupasta six packin Heinekenia ja levyn suklaata (mitä muuta sitä ihminen tarvii) hurjaan hintaan 4,85€. Perus elämänarvot ovat siis kohdallaan.

Brunon kanssa käytiin maanantaina klinikalla ostotarkastuksessa ja tyyppi sitten päätti ontua kovalla juoksututtaessa ravissa, vaikkei ole mitään merkkiäkään semmoisesta antanut aikaisemmin. Todennäköisesti se on astunut kiven tms. päälle aamulla ja kavio oli siitä vielä herkillään, etenkin kun sillä ei ole kenkiä. Se on saanut tämän viikon levätä onnellisena laitumella, joten luultavasti ensi viikolla katsotaan uudestaan, mikä on tilanne. Ja kengistä puheen ollen, täällä sitä on tajunnut, miten paljon hevosia kengitetään ihan turhaan. Tapana on pitää hevonen ilman kenkiä, vaikka sillä ratsastetaankin kerran päivässä, jos vaan mahdollista. Kaviot vuollaan ja hoidetaan säännöllisesti, mutta kenkien laittoa välteltään, koska se aina heikentää kavion omaa toimintaa. On tottunut siihen, että se on poikkeuksellista, jos hevonen on ilman kenkiä. Täällä se tuntuu olevan poikkeuksellista, jos hevosella on kengät ja etenkin jos sillä on kengät kaikissa jaloissa. Esim. Peachilla on reiningiin soveltuvat kengät, jotta sen kanssa voi treenata sliding stopeja, mutta muut ovat hyvinkin pitkälti kengättömiä tapauksia ja kaviot ovat kaikilla hyvässä kunnossa.

Skeetsin pitäisi varsoa huomenna, joten vauvauutisia odotellessa. Se alkaa olla jo niin tynnyri, että ei siinä toivottavaasti enää kauaa mene, että laitsalla juoksentelee yksi pitkäkoipi lisää.

Muuten päivät menevät ohi melkoisen nopeasti, yksi kerrallaan. Tämä viikko on ollut tuskaisen kuuma. Keskiviikkona parhaimmillaan (tai pahimmillaan) +32. Sen lisäksi ilma on täällä todella kostea, joten se lisäsi tukalaa oloa entisestään. Tänään on onneksi ollut vähän viileämpää, vain +26, mutta on kuitenkin voinut tehdä edes jotain. Jännä ajatella, että kohta on jo neljäsosa Hollantiajasta mennyt. Nautitaan siis lopuista viikoista, ennen kuin nekin ovat menneet ohi ihan huomaamatta.

Horses and life, it's all the same to me. ~ B. Brannaman

Jälleen on viikko vierehtänyt aivan törkeän nopeasti. Juurihan vasta saavuin tänne ja siitä on yhtäkkiä jo kaksi viikkoa. Otsikkoon viitaten elämä pyörii hevosten ympärillä, mutta se ei haittaa, päinvastoin, sitä vartenhan tänne on tultu. Otsikko viittaa myös siihen, että mielenkiintoa ja ihailua natural horsemanshipiin lisäsi, kun katsoin dokumentin "Buck", joka käsittelee Buck Brannamanin elämää. Aikaisemmin keväällä luin hänen kirjansa "The Faraway Horses". Pidin kyseisistä teoksista kovasti. Tavoitteena on joskus saavuttaa edes osa siitä tietämyksestä, mitä Buckilla on. Aivan uskomaton mies. Pakko on heti alkuun myös hehkuttaa, että lauantaina korkkasin autolla ajamisen Hollannissa, kun hain Kaisan ja suuntasimme pikkuteitä myöden kohti Hindeloopenia dinnerille (Ansalle: päivälliselle ;)). Alkushokin jälkeen, it wasn't so bad. :D Lauantaina oli eka kunnon vapaa päivä, jos ei lasketa hevosten iltaruokintaa, minkä kyllä tein ihan vapaaehtoisesti.

Muuten elämä pyörii varsin mallikkaasti. Bruno on aivan mahtava, tänään jopa muutaman kerran haki ihan itse eteen alas. Hieno poika! :) Colan käsittely on taas siirtynyt, kun siltä puuttui perjantaina toinen kenkä. Se sai siis vielä viikonlopun armon aikaa, kun kengittäjä kävi tänään fiksaamassa tilanteen. Torstaina teimme sen kanssa hetken aikaa perus ground work juttuja ja ne sujuivat ihan mukavasti. Katsotaan kuinka käy ja toivotaan, että kaikki sujuu sen kanssa hyvin. Tänään käytiin astutusasemalla Piperin ja Joeyn kanssa ja mukava eläinlääkäri selitti minulle, mitä kaikkea ultraäänessä näkyy. Kovin mielenkiintoisia juttuja. Keskiviikkona onkin aika astuttaa Piper jälleen Peachilla. Indira oli tänään maastossa ekaa kertaa oikeasti innoissaan ja eteenpäinpyrkivä. Alkavat jalkaongelmat toivottavasti silläkin olla historiaa.

Täällä, siis Hollannissa ylipäätänsä, tosiaan ollaan jo viime viikolla tehty ekat satsit heinää. Tällä hetkellä naapuri on kyseisessä puuhassa. Ei sillä, että kesä vieläkään olisi tullut. Kylmää, sateista ja tuulista- teema jatkuu edelleen. Päivät kuitenkin sujuvat leppoisasti kun hommaa riittää. Torstaina siirrettiin suurin osa hevosista laitumelle ja eilen pääsivät loputkin nauttimaan vihreästä. Asiat ovat ihan hyvällä mallilla ja life is good.

Learning experiences

Nyt ois aika lailla viikko Hollantia takana ja fiilis on harvinaisen JEES. Lauantaina lööbailin aika lailla koko päivän. Aamulla, päivällä ja illalla ruokin hevoset, mutta muuten päivä oli vapaa. Viikonloppusin tallin tekee yksi tyttö siskoineen, joten silloin ei tartte lapata paskaa. Mitäs muutakaan vapaana päivänä, kun päikkärit! Oli veto aika lailla pois, joten pieni unitankkaus ei ollut pahitteeksi. Sunnuntaina ruokintaa ja käytiin illalla maastossa. Sunnuntain kunniaksi nukutaan aina vajaa tunti pidempään ja mennään vähän myöhemmin aamuruokinnalle. Minua tämä seikka ei haitannut yhtään. Ennen maastoa harjailin ja hoidin Colan ja samalla aloin luoda siihen jonkun näköista suhdetta. Jossain vaiheessa se on seuraava projekti. Maastossa Indira oli aika nihkeä ja jäykän oloinen, joten tultiin loppupätkä ihan vain käyntiä. Mukava hevonen, vaikka onkin vähän säälittävä tapaus. Magic on kehittynyt Tjeerdin käsittelyssä huimasti eikä enää pompi ja sätkyile maastossa juurikaan. Käytiin päivällä katsomassa, kun parin tutun hevosia koulutettiin lehmien ajoon. Tai ideana oli saada hevosilta lehmäkammo pois ja se tuntui toimivan. Hauskan näköista puuhaa! Illalla olikin Suomi-terapian vuoro, kun käytiin Kaisan kanssa Balkissa kaakaolla. Ravintolassa meitä palveli Riccardo.. ;) (Sori Domi, ei oo viel löytyny Gerth Stepheniä eikä kyllä Staniakaan...) Teki hyvää saada puhua suomea jonkun tutun kanssa ihan kasvokkain ja samalla toki vaihdettiin kuumimmat juorut. Eilen tilalle saapui myös toinen harjoittelija poneineen. Tosi mukavan tuntuinen tyyppi, eli varmasti sujuu kesä, tai siis seuraavat 9 vk, siinä(kin) mielessä ongelmitta.

Tänään meininki oli taas aika let's go eli back to business. Aamu meni ihan normaalisti, ruokintaa, siivousta, tarhausta jnejne. Lounaan jälkeen alkoikin sitten uuden oppiminen osa miljoona. Kävimme läpi paljon sitä, miten hevosia käsitellään ja miten ja mitä niiltä vaaditaan. Sitten sovelsimme sitä juoksuttamiseen ja jokainen sai kokeilla hetken aikaa. Ei ole mitään ihan helppoa yhtäkkiä huomioida omaa kehoaan ja elekieltään eri tavalla, kuin ennen. Arkisin meitä on nyt siis kolme työntekijää; yksi vaikituinen, minä ja toinen harjoittelija. Kaikkia kiinnostaa oppia luonnollista hevosmiestaitoa ja osaksi sen takia olemme kaikki kyseisellä tallilla töissä. Perjantaina seurattiin, miten nuoret hevoset startataan, eli opetetaan satulaan ja ratsastajaan. Sama teema sai tänään jatkoa. Jokaiselle jaettiin omat projektihevoset, mulle nuorista Cola ja Bruno. Molemmat on periaatteessa jo startattu. Colaa täytyy vähän muistuttaa, miten homma toimii, koska se on ollut sairaslomalla nyt jonkun aikaa. Ennen sitä se oli jo hyvässä vauhdissa. Bruno tuli tilalle 1,5 kk takaperin ja koulutus jatkuu täällä. Sitä on käsitelty hieman kovalla kädellä, joten ideana on saada se toimimaan pehmeästi. Brunolla on ihan mahtava ja rauhallinen luonne, joten siitä saa joku itselleen kivan ratsun. Tjeerd sen kanssa puuhasteli ja laittoi satulan selkään sekä myös nousi selkään. Muutaman kierroksen jälkeen olikin sitten mun vuoro nousta "villin" 3-vuotiaan selkään. Sain onneksi hermot pidettyä kurissa, mutta kun hyppäsin selästä alas oli fiilis todella huippu! Kaikki meni siis hyvin enkä edes pudonnut. Sen jälkeen hoidin Colan ja huomenna luultavasti aloitamme työt sen kanssa. Seuraavana vuorossa oli ratsastaa Magic maneesissa. Sekin sujui huomattavasti paremmin, kuin viime viikolla. Tjeerdin tekemä työ varmasti auttoi asiaa, mutta minäkin uskalsin pyytää siltä enemmän. Voisin vaan peruutella ja kääntyä sillä hevosella päivät pitkät. Aivan mahtavaa.

Cola 4v.

 

 

Oikealla Bruno, 3v.

Siinäpä varmaan tärkeimmät tällä erää. Hot, humid and happening on enää vain happening, koska lämpöä on maksimissaan 13 astetta. Viime yönä oli ollut 4. Mutta mieluummin sitä näissä lämmöissä töitä tekee, joten en valita, vaikka yöllä olikin perse jäässä omassa "pikku" trailerissa. Uni maistuu iltaisin ja ruoka aina kun sitä on. Kyllä täällä siis ihmisen kelpaa oleskella. :)

How to ride a reining horse...

... Siinäpä vasta pulma. Unohda kaikki, mitä luulit tietäväsi- teema sai eilen jatkoa, kun kipusin mahdollisen uuden projektihevosen selkään. Magic lienee 7-8v kimo tamma, jolla on kyllä ratsastettu, mutta tehty paljon asioita väärin niin maasta käsin, kuin selästäkin. Siinä sitten me kaksi yritimme ottaa toisistamme selvää. Toinen ei tiennyt miten pyytää ja toinen ei oikein tiennyt, miten vastata eikä jaksanut oikein keskittyäkään. Onneksi Karin oli neuvomassa, joten muutama onnistuminenkin saatiin. :) Hyppäsin selästä alas ja totesin, että pakkohan tässä on oma hevonen hankkia. Voi meinaan olla aika veikeä fiilis nousta Suomessa jälleen eri avuilla toimivan hevosen selkään. No, se on sen ajan murhe.

Tänään piti olla kuvienottopäivä, mutta hupsista saatana, päivä hurahtikin jälleen ohi ihan huomaamatta. Siivosin asuntovaunuani reilut 3h ja tänään pitäisi olla ensimmäinen yö siellä. Ajattelin, että tänään on aika lailla hevoseton päivä, kunnes Tjeerd huikkasi "up for a ride in the woods?". Ja eihän mua yhtään innostanut, ei yhtään. :D Seuraava kysymys olikin "want a easy horse or a wild horse?" Päädyin easyyn, toiseen tammaan, joka on samasta konkurssipesästä kuin Magickin. Nimi taisi olla Indrina. Totesin siinä kohtaa, kun Magic, jolla Tjeerd meni oli stepannut, semikeulinut, poikittanut laukassa ja pyörinyt ympyrää, että hevosvalinta oli osunut ihan nappiin. Raukka parka koskaan juuri mitään nähnyt, joten ihan hyvä, että asiansa osaava ratsastaja oli nyt selässä. Kun tulin tallista päivälliselle, alkoi minua väkisinkin hieman naurattamaan, kun perässä seurasi saksan paimenkoira Yke ja musta maatiaískissa Leo, ihan kuin olisin joku animal whisperer. Enää vain kanat puuttuivat. Nyt Leo nukkuu sylissäni umpiunessa, hyvä ettei kuorsaa..

Eipä neljän päivän aikana kovin ihmeellisiä juttuja ole tapahtunut. Tai sitten kaikki on niin ihmeellistä, ettei osaa erotella kirjoittamiseen vain muutamaa juttua. Pikkuhiljaa opin asioita ja tietyistä tehtävistä tulee rutiinia. Ensi viikolla tulee toinen harjoittelija, mikä jälleen sekoittaa hieman pakkaa, mutta varmasti työt ja ihmiset asettuvat uomiinsa ajan myötä. Kolmessa kuukaudessa varmasti. Saan paljon tietoa Tjeerdiltä ja Karinilta ja kaiken mahdollisen tiedon myös haluan. Ajattelemme hevosista melko samalla tavalla ja heillä on näkökulmia, joita en ole edes ennen ajatellut. Fyysisen työn lisäksi siis saa tehdä ajatustyötäkin.

Näillä jatketaan huomiseen, jos selviän hengissä ekasta asuntovaunuyöstäni. ;) Ensin kuitenkin iltatallin tekoon...

Hot, humid and happening!

Noniin, aloitetaan sitten tää bloggailu (mikä ei ollut mun idea) kertomalla puukenkien ja tuulimyllyjen ihmeellisestä maasta näin reilun vuorokauden kokemuksella. Tätä tiistai-päivää kuvaa todella hyvin otiskko: hot, humid and happening. Kyllä, tämä oli suora siteeraus Steven Tylerilta, mutta ei tartuta siihen. Lämpöä semmoset parikytä astetta, sadekuuroja, ei juurikaan tuulta ja eka työpäivä. Ennen tämän päivän tarinoita kuitenkin hieman eilisestä..

Itse reissu tänne sujui yllättävänkin hyvin. Kentällä tuli nautittua viimoinen lonkero seuraavaan kolmeen ja puoleen kuukauteen ja oli kyllä hyvää. KLM oli ihan uus tuttavuus lentoyhtiönä, mutta voitti mut puolelleen tarjoamalla ILMASTA ruokaa ja juomaa. Plus että kapu oli komee. ;) Schipholin lentokenttään verrattuna Helsinki-Vantaa on minimaalisen minimaalinen, mutta löysin kuitenkin laukkuni (yht. reilu 30kg :D) sekä Tjeerdin ja Karinin helposti. Sitten alkoi reilu tunnin matka Amsterdamista kohti tuppukylää nimeltä Sondel. Tiet sen kun pienenivät ja totesin jälleen olevani NIIN maalla. Kun käännyimme kotitielle, pitkän suoran oikealla puolella laidunsivat kolme tammaa ja kaksi noin viikon ikäistä varsaa ja vasemmalla puolella vajaa 10 kappaletta 2-3-vuotiaita. Olin aika myyty siinä kohtaa. Pieni kierros tilan ympäri, ruokaa ja muutama Heineken ja sen jälkeen lähdimmekin kohti toista kylää nimeltään Rijs. Siellä odotti Hollannin toinen suomalaisvahvistus ja monta mustaa hevosta. Olipas mukava nähdä Kaisaa pitkästä aikaa. :) Illalla annoimme hevosille vielä iltaruuat ja olikin aika mennä itsekin nukkumaan.

Ja näin pääsemme tähän päivään. Aamuruokinta alkaa siinä kasin pintaan, minkä jälkeen on vuorossa itsensä ruokkiminen. Siinä puoli kymmenen aikaan aletaan siivoamaan karsinoita. Ensimmäinen kulttuurishokki: ne siis siivotaan, kun hevoset ovat sisällä ja syövät. Tähän liittyy muitakin eroavaisuuksia Suomeen verrattuna, mutta niistä ehkä joskus toiste. Kun karsinat on siivottu, viedään hevoset ulos, jos ne ovat syöneet. Jos ei, niin menemme kahville ja viemme hevoset sen jälkeen ulos. Sitten kuivitus ja tallin siistiminen ja muuta puuhaa ennen lounasta. Ruuan jälkeen aletaan työskennellä hevosten kanssa. Tänään pidimme siistimishetken näille edellämainituille nuorille pojille. Kuuden pintaan hepat sisään ja heinää ja iltaruokinta tapahtuu siinä kymmen aikaan. Yhteensä tilalla on 44 hevosta, joista osa on ulkona 24/7.

Onko erilaista kuin Suomessa? On. Onko se hyvä asia? ON! Lähdin tänne sillä asenteella, että unohdan kaiken, mitä luulin tietäväni hevosista, ja uskon, että se kannattaa. Tänään ainakin tuntui sille, etten oikeasti nistä mitään tiedäkään. :D Mutta oppimaan tänne on tultu ja luulen, että olen sitä varten ehdottoman oikeassa paikassa, etenkin ajatellen sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä hevosten kanssa. Kulttuurishokkeja on tullut useita ja uskon, että niitä tulee myös lisää. Tämäkään ei välttämättä ole huono asia.

Huomenna saan mun oman kodin, eli asuntotrailerin tonne tallin taakse. Vaatimattoman kokonen se on, vajaa 10 neliöö pienempi, kuin Mustialan kämppä. :D Rankkaa. Hollanti kielenä ei vielä ole kovin sujuvaa enkä siitä sönkötyksestä mitään ymmärrä, mutta tavoitteena on sitäkin oppia ainakin ymmärtämään kesän aikana.

Nyt unta jälleen kuulaan, että jaksaa huomenna touhuta.