... Siinäpä vasta pulma. Unohda kaikki, mitä luulit tietäväsi- teema sai eilen jatkoa, kun kipusin mahdollisen uuden projektihevosen selkään. Magic lienee 7-8v kimo tamma, jolla on kyllä ratsastettu, mutta tehty paljon asioita väärin niin maasta käsin, kuin selästäkin. Siinä sitten me kaksi yritimme ottaa toisistamme selvää. Toinen ei tiennyt miten pyytää ja toinen ei oikein tiennyt, miten vastata eikä jaksanut oikein keskittyäkään. Onneksi Karin oli neuvomassa, joten muutama onnistuminenkin saatiin. :) Hyppäsin selästä alas ja totesin, että pakkohan tässä on oma hevonen hankkia. Voi meinaan olla aika veikeä fiilis nousta Suomessa jälleen eri avuilla toimivan hevosen selkään. No, se on sen ajan murhe.
Tänään piti olla kuvienottopäivä, mutta hupsista saatana, päivä hurahtikin jälleen ohi ihan huomaamatta. Siivosin asuntovaunuani reilut 3h ja tänään pitäisi olla ensimmäinen yö siellä. Ajattelin, että tänään on aika lailla hevoseton päivä, kunnes Tjeerd huikkasi "up for a ride in the woods?". Ja eihän mua yhtään innostanut, ei yhtään. :D Seuraava kysymys olikin "want a easy horse or a wild horse?" Päädyin easyyn, toiseen tammaan, joka on samasta konkurssipesästä kuin Magickin. Nimi taisi olla Indrina. Totesin siinä kohtaa, kun Magic, jolla Tjeerd meni oli stepannut, semikeulinut, poikittanut laukassa ja pyörinyt ympyrää, että hevosvalinta oli osunut ihan nappiin. Raukka parka koskaan juuri mitään nähnyt, joten ihan hyvä, että asiansa osaava ratsastaja oli nyt selässä. Kun tulin tallista päivälliselle, alkoi minua väkisinkin hieman naurattamaan, kun perässä seurasi saksan paimenkoira Yke ja musta maatiaískissa Leo, ihan kuin olisin joku animal whisperer. Enää vain kanat puuttuivat. Nyt Leo nukkuu sylissäni umpiunessa, hyvä ettei kuorsaa..
Eipä neljän päivän aikana kovin ihmeellisiä juttuja ole tapahtunut. Tai sitten kaikki on niin ihmeellistä, ettei osaa erotella kirjoittamiseen vain muutamaa juttua. Pikkuhiljaa opin asioita ja tietyistä tehtävistä tulee rutiinia. Ensi viikolla tulee toinen harjoittelija, mikä jälleen sekoittaa hieman pakkaa, mutta varmasti työt ja ihmiset asettuvat uomiinsa ajan myötä. Kolmessa kuukaudessa varmasti. Saan paljon tietoa Tjeerdiltä ja Karinilta ja kaiken mahdollisen tiedon myös haluan. Ajattelemme hevosista melko samalla tavalla ja heillä on näkökulmia, joita en ole edes ennen ajatellut. Fyysisen työn lisäksi siis saa tehdä ajatustyötäkin.
Näillä jatketaan huomiseen, jos selviän hengissä ekasta asuntovaunuyöstäni. ;) Ensin kuitenkin iltatallin tekoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti