The horse knows..

He knows if you know.. He also knows if you don't know.  ~ Ray Hunt

Tuo on niin totta. Hevosten kanssa ei voi teeskennellä tai feikata yhtään mitään. Sen olen oppinut ja etenkin sisäistänyt viimeisten neljän viikon aikana, mitä täällä on tullut vietettyä. Olen myös oppinut, että nämä karvaiset nelijalkaiset ystävät ovat ehkä anteeksiantavaisimpia olijoita, mitä maa päällään kantaa. Tämän viikon olen alkanut työstää Colaa yksin, jotta minulla on mahdollisuus kokeilla ja toimia ilman, että kukaan katsoo (se kun tuo aina omat paineensa, halusi tai ei). Maasta käsin kun  työskentelee, on paras oppia virheistä, kokeilla, miettiä ja pohtia, miksi jokin asia ei toimi ja muuttaa toimintatapaa ja katsoa, josko se toimisi. Eilisestä sessiosta ei jäänyt niinkään hyvä fiilis, mutta se kyllä korjaantu tänään. On se niin hyvä ja hieno hevonen. :) Ja olen kyllä itsekin oppinut aika paljon Colalta.  Olen varmasti tehnyt paljon virheitä, joista Cola on kyllä huomauttanut, mutta se ei kanna kaunaa, vaan unohtaa virheet ja toimii, kun pyydän jotain oikein. Jossain vaiheessa lähipäivinä pitäisi sitten kivuta sihijuoman selkään. Katsotaas kui käy. :) Mutta täytyy todeta, että en usko, että tällaisia tilaisuuksia ihan heti olisi Suomessa tullut vastaan. Etenkin, kun apuna, tukena ja neuvona on kaksi todellakin asiansa osaavaa hevosihmistä. Näinä hetkinä sitä voi vain todeta olevansa niin oikeassa paikassa.

Viime lauantaina käytiinkin Kaisan kanssa bileissä. Tai siis bileissä ja bileisssä. Keskellä peltoa oli hervoton teltta, jossa sitten porukka joi olutta ja kuunteli kahta aivan törkeän hyvää cover-bändiä. Täällä on tapana ostaa lipukkeita, joilla sitten maksat tilaukset. Kympillä sai kuusi lipuketta ja olut maksoi yhden lipukkeen. Että eipä ollut hinnalla pilattua tavaraa. Kyllähän niitä sitten muutama siinä illan aikana tuli maisteltua ja oli ihan kivaakin. Maajusseja se paikka oli täynnä. Ihanaa, että täällä saa juoda laillisesti jo 16-vuotiaana, ni katteltiin sitten niitä teinilantbrukareita se ilta. :D Tällä viikolla ostin kaupasta six packin Heinekenia ja levyn suklaata (mitä muuta sitä ihminen tarvii) hurjaan hintaan 4,85€. Perus elämänarvot ovat siis kohdallaan.

Brunon kanssa käytiin maanantaina klinikalla ostotarkastuksessa ja tyyppi sitten päätti ontua kovalla juoksututtaessa ravissa, vaikkei ole mitään merkkiäkään semmoisesta antanut aikaisemmin. Todennäköisesti se on astunut kiven tms. päälle aamulla ja kavio oli siitä vielä herkillään, etenkin kun sillä ei ole kenkiä. Se on saanut tämän viikon levätä onnellisena laitumella, joten luultavasti ensi viikolla katsotaan uudestaan, mikä on tilanne. Ja kengistä puheen ollen, täällä sitä on tajunnut, miten paljon hevosia kengitetään ihan turhaan. Tapana on pitää hevonen ilman kenkiä, vaikka sillä ratsastetaankin kerran päivässä, jos vaan mahdollista. Kaviot vuollaan ja hoidetaan säännöllisesti, mutta kenkien laittoa välteltään, koska se aina heikentää kavion omaa toimintaa. On tottunut siihen, että se on poikkeuksellista, jos hevonen on ilman kenkiä. Täällä se tuntuu olevan poikkeuksellista, jos hevosella on kengät ja etenkin jos sillä on kengät kaikissa jaloissa. Esim. Peachilla on reiningiin soveltuvat kengät, jotta sen kanssa voi treenata sliding stopeja, mutta muut ovat hyvinkin pitkälti kengättömiä tapauksia ja kaviot ovat kaikilla hyvässä kunnossa.

Skeetsin pitäisi varsoa huomenna, joten vauvauutisia odotellessa. Se alkaa olla jo niin tynnyri, että ei siinä toivottavaasti enää kauaa mene, että laitsalla juoksentelee yksi pitkäkoipi lisää.

Muuten päivät menevät ohi melkoisen nopeasti, yksi kerrallaan. Tämä viikko on ollut tuskaisen kuuma. Keskiviikkona parhaimmillaan (tai pahimmillaan) +32. Sen lisäksi ilma on täällä todella kostea, joten se lisäsi tukalaa oloa entisestään. Tänään on onneksi ollut vähän viileämpää, vain +26, mutta on kuitenkin voinut tehdä edes jotain. Jännä ajatella, että kohta on jo neljäsosa Hollantiajasta mennyt. Nautitaan siis lopuista viikoista, ennen kuin nekin ovat menneet ohi ihan huomaamatta.